Osteopaatit ja fysioterapeutit ovat terveydenhuollon laillistettuja ammattihenkilöitä. Toimintaa valvovat aluehallintovirastot sekä VALVIRA.
Osteopaattinen hoitofilosofia on saanut alkunsa vuonna 1874. Se tähtää kehon sisäiseen tasapainoon ja luonnolliseen liikkuvuuteen. Osteopatiassa etsitään terveyttä, ei sairautta, ja osteopaattisessa hoidossa selvitetään ongelman alkuperäinen syy eikä hoideta pelkkää oiretta. Tavoitteena on kehon toimintahäiriöiden tutkiminen, hoitaminen ja ennaltaehkäisy. Hoito perustuu anatomian ja fysiologian tuntemukseen, jonka avulla pyritään ohjaamaan keho takaisin optimaaliseen asentoon ja toimintaan. Osteopaattista hoitoa käytetään akuutteihin ja kroonisiin vaivoihin sekä sairauden sijaan hoitamaan omaa terveyttä. Osteopatia on osa itsestään huolehtivan ihmisen terveyden perushuoltoa. Säännöllinen hoito edistää terveyttä ja ehkäisee vaivojen syntymistä. Entistä useampi käykin osteopaatilla ilman varsinaista vaivaa tai kipua.
Osteopatiassa ihminen hoidetaan kokonaisuutena, jolloin hoito ei keskity vain oirealueeseen. Osteopatia on pehmytkudosten, nivelten, luiden, lihasten, verisuonien, hermojen, nivelsiteiden, nesteiden ja elinten tasapainoiseen toimintaan pyrkivä hoitomuoto. Kehon eri rakenteet muodostavat tiiviin kokonaisuuden, joten hoidossa on tärkeää huomioida niitä kaikkia. Keho yrittää toimia aina parhaalla mahdollisella tavalla tasapainoisesti. Sairas keho on kohdannut jonkin ulkopuolisen häiriön, joka horjuttaa tasapainoa. Häiriö yhdessä osassa kehoa, heijastuu koko kehoon. Yksi ongelma aiheuttaa niitä lisää, ja näin syntyy ketjureaktio. Ongelmien jatkuessa pitkään keho kuvittelee häiriötilan olevan sen uusi tasapainoinen malli.
Vastaanottokäyntiin sisältyy alkuhaastattelu, tutkiminen sekä hoito. Kattava alkuhaastattelu ohjaa hoitoa ja varmistaa hoidon turvallisuuden. Tutkimisessa tarkastellaan kehon asentoa, sekä nivelten ja lihasten liikkuvuutta. Osteopaattisessa hoidossa korostuvat kivuttomat hoitomenetelmät. Hoito ei ole koskaan samanlainen, vaan kaikki tapahtuu kehon mukaan. Havainnoidaan minkälaisen hoidon keho tarvitsee milläkin kerralla palauttaakseen oman elinvoimansa. Osteopaattisessa hoidossa annetaan keholle sen omia työkaluja, joiden avulla se pystyy korjaamaan itse itseään. Käsillä tehtävälle hoidolle on tyypillistä pehmeät käsittelyotteet, jotta kehon oma puolustusreaktio ei häiritse hoitoa. Hoidon aikana on suositeltavaa olla alusvaatteisillaan. Halutessaan asiakas voi olla joustavalla vaatetuksella.
Hoito on suositeltavaa mikäli sinulla on esimerkiksi:
– tuki- ja liikuntaelinvaivoja (selkärangan tai raajojen kiputilat tai vaivat)
– tulehduksellisia vaivoja
– stressi tai uupumus
– hengitysvaivoja
– leikkauksen jälkeinen tila
– raskausajan vaivoja
– päänsärky tai migreeni
Osteopaattisessa hoidossa käytetään mm. näitä tekniikoita:
– Pehmytkudostekniikat
– Artikulaatiotekniikat
– Vipuvarsitekniikat
– Lihasenergiatekniikka (MET)
– Fascial Ligamentous Release -tekniikka
– Balanced Ligamentous Tension -tekniikka
– Funktionaalinen tekniikka
– Strain and Counterstrain -tekniikka
– Facilitated Positional Release -tekniikka
– Inhibitio / Stimulaatio
– Chapmanin refleksipisteet
– Myofaskiaaliset triggerpisteet
– Lymfatekniikat
– Viskeraalitekniikat
Fysioterapian keskeisenä tavoitteena on ylläpitää ja parantaa ihmisen toimintakykyä ja liikkumista. Fysioterapian menetelmiin kuuluvat ohjaus ja neuvonta, terapeuttinen harjoittelu sekä manuaalinen ja fysikaalinen terapia. Ohjauksella ja neuvonnalla tuetaan asiakkaan terveyttä ja toimintakykyä antamalla ohjeita esimerkiksi liikunnasta, elintavoista ja ergonomiasta. Terapeuttisen harjoittelun avulla voidaan parantaa lihaskuntoa ja -kestävyyttä, nivelten liikkuvuutta sekä kehonhallintaa ja tasapainoa. Tärkeää on myös oppia hallitsemaan liikettä kokonaisvaltaisesti eri kehonosat kontrolloiden. Manuaalinen terapia perustuu käsin tehtävään pehmytkudosten, nivelten ja hermokudosten mobilisaatioon.
Yleisin syy fysioterapiaan hakeutumiselle on kipu. Kivun tunne on aina todellinen ja jokaiselle meistä subjektiivinen kokemus. Akuutti kipu on kehon keino varoittaa olemassa olevasta kudosvauriosta. Akuutti kipu on paikallista, mutta kivun kroonistuessa hämärtyy raja kivuliaan ja ei-kivuliaan kehon välillä. Kipu laajenee täyttäen lopulta koko kehon ja mielen. Fyysinen kipu ja psyykkinen kärsimys sulautuvat kokonaisvaltaiseksi kipukokemukseksi halliten ihmistä ja arkea.
Lymfaterapia on turvotuksen vähentämiseksi kehitetty hoitomuoto. Lymfaterapialla hoidetaan eri syistä syntyneitä turvotuksia tai sairauksia, joiden yhtenä oireena on turvotus tai turvotuksen tunne ja kipu. Manuaalinen lymfaterapia elvyttää imusuonten toimintaa ja edistää imunesteen virtausta. Siinä käytetään rytmisen rauhallisia ja kevyitä otteita, jotka mukailevat imusuonten kulkusuuntaa.
Hoidossa usein käytetään manuaalisen käsittelyn lisäksi kompressiosidoksia sekä liike- ja ihonhoitoa.
Turvotus heikentää aineenvaihduntaa, lisää kudoksiin kohdistuvaa painetta ja näin ollen aiheuttaa liikerajoitusta sekä kipua. Turvotus hidastaa parantumista ja heikentää kyseisen kehonosan toimintaa. Turvotustilan jatkuessa pitkään, voi imusuonisto vaurioitua pysyvästi.
Hoidon käyttökohteita mm.
– laskimovajaatoiminta
– vamman- tai leikkauksen jälkeiset turvotukset
– fibromyalgia
– sairaudet, joiden yhtenä oireena tulehdukselliset turvotukset
– neuraalikudosten ärsytystilat
– raskauteen liittyvät turvotukset
– migreeni
Lymfaterapia on useimmiten osana muuta terapiaa.
Lymfaterapeutti (LYKO) Reija Murtovaara